Ihan liekeissä

Jipijipijeejee!!! Kevät tulee, aurinko paistaa, hymyilyttää ja virtaa piisaa. Pää on niin täynnä ideoita, että meinaan aivan pakahtua. 

Kaikki alkoi muutama vuosi sitten, pienestä ajatuksesta Lemmenjoen vaelluksella. Luonto. Se on mun juttu. Harmi, kun töiltään ehtii niin vähän luontoon. Arkena ei jaksa, vapaapäivinä ei ehdi pidemmälle, loma on niin harvoin, kaikenlaisia järjestelyjä pitää tehdä, eikä oikein ole rahaakaan...

Tätä piti pähkäillä ja tuskailla vielä pari vuotta eteenpäin, kunnes tartuin toimeen ja lähetin hakemuksen opiskelemaan ympäristöalan ja luonto-ohjaajan perustutkintoa. Voi sitä onnen päivää, kun pääsin ensin haastatteluun ja sain myöhemmin ilmoituksen opiskelupaikasta. 

Taakse jäi 20 vuotta työskentelyä ravintola-alalla. Kaikki mahdolliset tehtävät, alkaen lattiakaivon siivouksesta aina siisteihin toimistotöihin käytynä läpi. Keittiöapulainen, tiskari, kokki, tarjoilija, keittiömestari, ravintolapäällikkö, yrittäjä. Se homma oli nähty, mitähän musta tulee isona?

Vailla tarkempaa tietoa sisällöstä ja tulevasta, aloitin luontoalan opinnot tammikuussa 2018. Polkua on taivallettu hiukan yli puolivälin ja maisemat tulevaisuuden suhteen ovat tänä aikana muuttuneet kerran jos toisenkin, mutta nyt on tultu sille taukopaikalle, josta on selkeämpi reitti eteenpäin. 

Opintoja on vielä jäljellä ja paljon asioita auki tai kesken, mutta sen jo tiedän, että tulevaisuudessa pyrin hankkimaan elantoni ja käyttämään aikani tehden asioita, joiden parissa viihdyn ja samalla koen edes yhden Mehtäpirkon verran parantavani maailmaa.